1 Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan
2 ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle.
3 Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»
4 Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
5 – Sanokaa tytär Siionille:Katso, kuninkaasi tulee!Hän tulee luoksesi lempeänä,ratsastaen aasilla,työjuhdan varsalla.
6 Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt.
7 He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään.
8 Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä.
9 Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:– Hoosianna, Daavidin Poika!Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!Hoosianna korkeuksissa!
10 Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki alkoi kuohua ja kaikki kyselivät: »Kuka hän on?»
11 Ihmiset sanoivat: »Hän on Jeesus, profeetta Galilean Nasaretista.»
12 Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat
13 ja sanoi heille: »On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.»
14 Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.
15 Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: »Hoosianna, Daavidin Poika!», he suuttuivat
16 ja sanoivat hänelle: »Kuuletko, mitä nuo huutavat?» »Kuulen», vastasi Jeesus. »Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi’?»
17 Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.
18 Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä.
19 Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: »Ikinä et enää tee hedelmää.» Siinä samassa viikunapuu kuivettui.
20 Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: »Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?»
21 Jeesus vastasi: »Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ’Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen’, ja niin tapahtuisi.
22 Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.»
23 Kun Jeesus oli mennyt temppeliin ja opetti siellä, sinne tuli ylipappeja ja kansan vanhimpia. He kysyivät: »Millä valtuuksilla sinä tällaista teet? Kuka sinut on tähän valtuuttanut?»
24 Jeesus vastasi heille: »Minäkin teen teille kysymyksen. Jos te vastaatte siihen, minä puolestani sanon, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.
25 Mistä Johanneksen kaste oli peräisin? Taivaasta vai ihmisistä?»He neuvottelivat keskenään: »Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo meille: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’
26 Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, saamme pelätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.»
27 Niin he vastasivat Jeesukselle: »Emme tiedä.» Silloin Jeesus sanoi: »En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.»
28 »Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’
29 ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
30 »Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään.
31 Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?»»Edellinen», he vastasivat.Jeesus sanoi:»Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te.
32 Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.
33 »Kuulkaa toinen vertaus. Oli isäntä, joka istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta.
34 »Kun korjuuaika oli käsillä, hän lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan viljelijöiltä hänelle kuuluvan sadon.
35 Mutta nämä ottivat palvelijat kiinni. Jonkun he pieksivät, jonkun iskivät kuoliaaksi, jonkun kivittivät.
36 Isäntä lähetti uusia palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta heidän kävi samalla tavoin.
37 Lopulta hän lähetti vuokraajien luo poikansa ajatellen: ’Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.’
38 Mutta kun nämä näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’
39 He ottivat hänet kiinni, raahasivat ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.
40 »Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?»
41 He vastasivat: »Hän antaa noille pahoille pahan lopun ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan.»
42 Jeesus sanoi heille:»Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet:– Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,on nyt kulmakivi.Herralta se on tullut,ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.
43 »Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.
44 Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.»
45 Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä.
46 He olisivat halunneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.