Roomalaiskirje 10 KR92

1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat.

2 Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys.

3 He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta.

4 Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Pelastus on tarkoitettu kaikille

5 Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: »Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän.»

6 Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: »Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?» – nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle –

7 »tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?» – nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.

8 Mitä siis on sanottu?– Sana on lähellä sinua,sinun suussasi ja sinun sydämessäsi,nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.

9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.

10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.

11 Kirjoituksissa sanotaan: »Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.»

12 Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.

13 Onhan kirjoitettu: »Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.»

14 Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?

15 Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: »Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!»

16 Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: »Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?»

17 Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

18 Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat:– Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle,heidän sanansa maan ääriin asti.

19 Mutta eikö Israel ole sitä käsittänyt? Jo Mooses sanoo:– Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa,vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa.

20 Jesaja sanoo vielä rohkeammin:– Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet,olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.

21 Israelista hän sen sijaan sanoo: »Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti.»

luvut

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16