14 Niin Loot lähti puhumaan miehille, jotka olivat kihlanneet hänen tyttärensä, ja sanoi: »Pian pois täältä, pitäkää kiirettä! Herra hävittää tämän kaupungin!» Mutta he vain naureskelivat hänen puheilleen.
15 Kun aamu jo alkoi sarastaa, enkelit kiirehtivät Lootia ja sanoivat: »Lähde heti ja ota mukaasi vaimosi ja kaksi tytärtäsi, jotka ovat täällä, muuten saat surmasi tämän kaupungin syntitaakan tähden!»
16 Kun hän vieläkin vitkasteli, miehet ottivat kädestä häntä, hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään, veivät heidät ulos ja päästivät irti vasta kaupungin ulkopuolella – Herra oli näet päättänyt säästää heidät.
17 Viedessään heitä ulos toinen miehistä sanoi Lootille: »Pakene henkesi edestä! Älä katso taaksesi äläkä pysähdy ennen kuin olet päässyt pois tältä tasangolta. Pakene vuoristoon, muuten olet mennyttä.»
18 Mutta Loot vastasi hänelle: »Voi ei, herrani!
19 Sinä olet jo osoittanut minulle, palvelijallesi, suurta armoa ja laupeutta, kun sallit minun pitää henkeni. Mutta vuorille minä en uskalla yrittää: pelkään, että tuho saavuttaa minut ja minäkin kuolen.
20 Tuo kaupunki tuolla on niin lähellä, että ehdin paeta sinne, ja se on kovin vähäpätöinen. Sehän on liian mitätön hävitettäväksi; enkö saisi paeta sinne ja silti säilyttää henkeni?»