4 Mutta Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.
5 Kun Esau huomasi vaimot ja lapset, hän kysyi: »Keitä ovat nuo, jotka sinulla on mukanasi?» Jaakob vastasi: »Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle, palvelijallesi.»
6 Sitten orjattaret astuivat lähemmäksi lapsineen ja kumarsivat maahan saakka.
7 Myös Lea ja hänen lapsensa lähestyivät ja kumarsivat maahan, ja viimeisinä astuivat esiin Joosef ja Raakel kumartaen maahan saakka.
8 Esau kysyi: »Mitä oikein olivat ne miehet ja laumat, jotka jo kohtasin?» Jaakob vastasi: »Herrani, halusin antaa sinulle jotakin, että ottaisit minut suopeasti vastaan.»
9 Esau sanoi: »Minulla on yllin kyllin omastakin takaa. Pidä vain omasi, veljeni.»
10 Mutta Jaakob sanoi: »Ei suinkaan! Jos nyt todella pidät minua veljenäsi, niin ota vastaan tämä lahja, sillä minä olen tullut sinun eteesi niin kuin käydään Jumalan eteen, ja sinä olet ollut minulle armollinen.