5 Kerran Joosef näki unen, ja kun hän oli kertonut sen veljilleen, he vihasivat häntä entistäkin enemmän.
6 Hän näet sanoi heille: »Kuulkaapa, millaista unta minä näin!
7 Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen.»
8 Veljet sanoivat hänelle: »Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?» Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä yhä enemmän.
9 Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi senkin veljilleen: »Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni.»
10 Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: »Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?»
11 Veljet olivat kateellisia Joosefille, ja hänen isäänsä nämä tapaukset jäivät askarruttamaan.