5 Kun nuorukainen oli kertonut tämän, Daavid kysyi: »Mistä sinä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet?»
6 Viestintuoja vastasi: »Osuin sattumalta Gilboanvuorelle, ja Saul nojasi siellä haavoittuneena keihääseensä, ja vihollisen sotavaunut ja ratsumiehet olivat jo tulossa häntä kohti.
7 Saul kääntyi katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Sanoin: ’Mitä voisin tehdä?’
8 Hän kysyi: ’Kuka sinä olet?’ Minä vastasin: ’Olen amalekilainen.’
9 Saul sanoi: ’Tule tänne ja tapa minut. Silmissäni pimenee jo, vaikka minussa vielä on henki.’
10 Menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä ymmärsin, ettei hän voisi niin pahasti haavoittuneena jäädä henkiin. Otin sitten otsarivan hänen päästään ja renkaan hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne sinulle, herra.»
11 Silloin Daavid repäisi vaatteensa, ja samoin tekivät kaikki hänen miehensä.