1 Daavid kysyi: »Mahtaako Saulin suvusta olla enää jäljellä ketään, jolle voisin Jonatanin tähden osoittaa ystävyyttä?»
2 Saulin talossa oli ollut Siba-niminen palvelija. Hänet kutsuttiin Daavidin luo, ja kuningas kysyi: »Oletko sinä Siba?» Hän vastasi: »Olen, herrani.»
3 Kuningas kysyi: »Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle voisin osoittaa ystävyyttä, niin kuin Jumala vaatii?» Siba vastasi kuninkaalle: »On yksi, Jonatanin rampa poika.»
4 Kuningas kysyi: »Missä hän on?» Siba sanoi: »Hän on Ammielin pojan Makirin talossa Lo-Dabarissa.»
5 Kuningas lähetti palvelijansa hakemaan hänet sieltä.
6 Tultuaan kuninkaan luo Mefiboset, Saulin pojan Jonatanin poika, heittäytyi kunnioittavasti maahan hänen eteensä. Daavid sanoi: »Mefiboset!» Hän vastasi: »Olen palvelijasi.»
7 Daavid sanoi hänelle: »Älä pelkää. Minä haluan osoittaa sinulle ystävyyttä isäsi Jonatanin tähden. Minä annan sinulle isoisäsi Saulin koko maaomaisuuden, ja saat aina syödä minun pöydässäni.»
8 Mefiboset kumarsi kunnioittavasti ja sanoi: »Mikä olen minä, sinun palvelijasi, kun käännyt tällaisen koiranraadon puoleen?»
9 Kuningas kutsui luokseen Saulin palvelijan Siban ja sanoi hänelle: »Kaiken sen, mikä on kuulunut Saulille ja hänen suvulleen, minä annan herrasi pojalle.
10 Viljele poikiesi ja orjiesi kanssa hänen maataan ja korjaa sato, niin että herrasi poika saa siitä toimeentulonsa. Mefiboset, herrasi poika, saa kuitenkin aina syödä minun pöydässäni.» Siballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä orjaa.
11 Hän vastasi kuninkaalle: »Minä teen niin kuin herrani ja kuninkaani käskee.» Siitä alkaen Mefiboset söi Daavidin pöydässä kuninkaan poikien joukossa.
12 Mefibosetilla oli pieni poika, jonka nimi oli Miika. Koko Siban talonväki jäi Mefibosetin palvelukseen,
13 mutta Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hän sai aina syödä kuninkaan pöydässä; ja hän ontui kumpaakin jalkaansa.