1 Kuningas joutui suunniltaan surusta. Hän nousi itkien porttirakennuksen yläkertaan ja huusi mennessään: »Poikani Absalom, oma poikani Absalom! Kunpa olisin saanut kuolla sinun sijastasi, Absalom, poikani, poikani!»
2 Joabille kerrottiin: »Kuningas vain itkee ja suree Absalomia.»
3 Sotaväen voitonriemu muuttui suruksi, kun se kuuli kuninkaan surevan poikaansa.
4 Miehet palasivat sinä päivänä kaupunkiin vähin äänin niin kuin taistelusta paennut joukko, joka häpeissään tulee takaisin.
5 Kuningas oli peittänyt kasvonsa ja huusi suureen ääneen: »Poikani Absalom, Absalom, poikani, poikani!»