1 – Nosta torvi huulillesi!Pyhäkön yllä leijuu onnettomuuden uhkakuin korppikotka,sillä kansani on rikkonut minun liittoni,kapinoinut lakiani vastaan.
2 Se huutaa minulle: »Jumalani!Me tunnemme sinut, me olemme Israel!»
3 Mutta Israel on torjunut hyvän,siksi vihollinen sitä vainoaa.
4 Israel asettaa itselleen kuninkaitavastoin minun tahtoani.Se valitsee virkamiehiäkysymättä neuvoa minulta.Hopeastaan ja kullastaanse tekee itselleen jumalankuviaomaksi tuhokseen.
5 Hylkää sonnisi, Samaria!Minun vihani leimuaa sinua vastaan.Etkö sinä jo vihdoinkin perkaa poistuollaista saastaa!
6 Israelissa tuo sonni on valmistettu,seppä sen on tehnyt, ei se ole Jumala.Pirstaleiksi lyödään Samarian sonni!
7 He kylvävät tuulta,niittävät myrskyä.Maasta ei nouse versoja,kylvöstä ei kypsy viljaa.Jos maa jotain tuottaakin,vieraat syövät kaiken suihinsa.
8 Israel on nielty!Se on kansojen joukossa kuin astia,jolla kukaan ei tee mitään.
9 Israel on käynyt yhtenään Assyriassa,villiaasi kulkee omia teitään.Efraim ostaa itselleen rakastajia.
10 Vaikka efraimilaiset hierovat kauppojavieraiden valtojen kanssa,minä kerään yhteen nämä kaikki.Kaikki he joutuvat Assyrian kuninkaan sorron alleja hupenevat vähiin.
11 Efraim on tehnyt syntiä,se on rakentanut paljon alttareita,synniksi ne ovat sille tulleet.
12 Vaikka minä kirjoittaisinopetuksiani tuhansittain,ei Efraim niistä välittäisi.
13 Halukkaasti se tuo uhrejaja syö niiden lihaa,mutta Herra ei niitä hyväksy.Herra muistaa Efraimin rikoksetja rankaisee sen synnit:se joutuu takaisin Egyptiin!
14 Israel on unohtanut luojansaja rakentanut palatseja,Juuda on linnoittanut monta kaupunkia.Mutta minä sinkoan tulen niiden kaupunkeihin,linnoista ei jää jäljelle mitään.