2 Silloin päätin: minä lähden ulos,kierrän kaupungin kadut ja torit,etsin sieltä häntä, jota rakastan.Minä lähdin etsimäänmutta en löytänyt.
3 Vastaani tuli vartijoitaöisellä kierroksellaan.Minä kysyin heiltä: »Oletteko nähneethäntä, jota rakastan?»
4 Mutta kun jatkoin kulkuani,heti löysin hänet, jota rakastan!Tartuin häneen enkä päästänyt irti,ja minä vein hänet äitini taloon,synnyttäjäni huoneeseen.
5 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt,gasellien ja villipeurojen kautta:älkää häiritkö rakkauttamme,älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!Mikä tuolta tulee? Mikä saapuu autiomaasta?Se kohoaa kuin savupatsas,se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta,outojen maiden ihojauheilta.
7 Katsokaa! Se on Salomon kantotuoli!Sitä saattaa kuusikymmentä soturia,Israelin sotajoukon parhaimmisto,
8 miekkamiehiä kaikki,sotimaan tottuneita.Jokaisella on kupeellaan miekkayön kauhuja vastaan.
9 Libanonin puistaon tehty kuningas Salomon kantotuoli.