1 Rakkaani, kihlattuni!Minä tulen puutarhaanija poimin mirhani ja balsamini,avaan hunajakennoni ja syön hunajan,juon viinini ja maitoni.Syökää, ystävät!Juokaa ja juopukaa, rakastavaiset!Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi.Kuulin koputusta – rakkaani tulee!Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani,pieni kyyhkyni, kaikkeni!Tukkani on kasteesta märkä,yön pisarat noruvat hiuksiltani.Minä jo ehdin riisua vaatteeni –miksi pukeutuisin uudelleen?Jalkanikin jo pesin –miksi tahraisin ne taas?Rakkaani työnsi kätensä ovenraosta,ja sydämeni hypähti.
5 Minä nousin avaamaan rakkaalleni,ja käteni helmeilivät mirhaa,sulaa mirhaa oli minun sormissanija oven salvassa.
6 Minä avasin armaalleni,mutta hän oli mennyt.Olin tuskaani kuolla – hän oli poissa!Minä etsin häntä, mutta en löytänyt,minä kutsuin häntä, mutta hän ei vastannut.
7 Vastaani tuli vartijoitaöisellä kierroksellaan.He löivät minut mustelmilleja repivät huivin yltäni,kaupungin vartiomiehet!
8 Jerusalemin tytöt, minä vannotan teitä:Jos löydätte hänet, jota rakastan,mitä sanotte hänelle?Sanokaa: olen rakkaudesta sairas!Millä tavoin sinun rakkaasi on muita parempi,sinä naisista kaunein?Millä tavoin sinun rakkaasi eroaa muista,kun noin meitä vannotat?Minun rakkaani on komea ja verevä,hän erottuu tuhansien joukosta!
11 Hänen kasvonsa hohtavat kuin kulta,hänen kiharansa ovat korpinmustat,tuuheat kuin taatelin kukinnot.
12 Hänen silmänsä ovat kuin kaksi kyyhkystä,jotka lepäävät puron äärellä,kuin kyyhkyt, jotka maidossa kylvettyäänistuvat maljan reunalla.
13 Hänen poskensa tuoksuvat kuin yrttitarha,tuoksuvat kuin voiderasia,hänen huulensa ovat liljankukat,niillä helmeilee kirkas mirha.
14 Hänen käsivartensa ovat kultatangot,Tarsisin kivillä kirjaillut.Hänen vatsansa on norsunluinen kilpi,jota peittävät safiirit.
15 Hänen säärensä ovat marmoripylväät,kultajalustalle pystytetyt.Hän on näöltään kuin Libanonin vuoret,ylväs kuin setripuu.
16 Hänen suunsa maistuu makealta –kaikki hänessä houkuttaa!Tällainen on minun rakkaani,tällainen on minun ystäväni,Jerusalemin tytöt!