1 Minä sanoin:– Kuulkaa, te Jaakobin päämiehet,te Israelin johtajat!Eikö teidän tulisi tietää,mikä on oikein?
2 Mutta te vihaatte hyvääja rakastatte pahaa.Te nyljette ihmisiltä nahan,revitte lihan heidän luistaan.
3 Te syötte minun kansani lihaa!Te kiskotte nahan ihmisten päältä,rikotte heidän luunsa,paloittelette heidät kuin lihat kattilaan,kuin paistin pataan.
4 Kun te huudatte avuksenne Herraa,hän ei vastaa teille.Hän peittää teiltä kasvonsa,koska tekonne ovat pahat.
5 Näin sanoo Herra profeetoista,jotka johtavat kansaani harhaan:– He lupaavat rauhaa,jos joku antaa heille syötävää,mutta julistavat pyhän sodan sille,joka ei anna mitään heidän suuhunsa.
6 Sen tähden heidät yllättää yö,jossa ei enää näkyjä nähdä,heidät peittää pimeys,jossa ei enää ennusteta.Heidän aurinkonsa laskee,ja heidän päivänsä pimenee.
7 Näkijät joutuvat häpeään,ja ennustajia pidetään pilkkana.Synkkinä he peittävät kasvonsa,sillä Jumala ei vastaa heille.
8 Mutta minä olen täynnä voimaa ja Herran henkeä,rohkeasti minä vaadin oikeutta.Minä ilmoitan Jaakobille sen rikkomuksetja Israelille sen synnit.
9 Kuulkaa, Jaakobin heimon päämiehet,kuulkaa, Israelin johtajat!Te väännätte suoran vääräksija pidätte oikeutta pilkkananne,
10 te rakennatte Siionia veritöinja Jerusalemia vääryyden keinoin.
11 Lahjuksia vastaantämän kaupungin päämiehet jakavat oikeutta,palkasta sen papit opettavat,maksusta sen profeetat ennustavat.Kuitenkin he muka luottavat Herraan ja sanovat:»Herra on meidän keskellämme.Onnettomuus ei voi kohdata meitä!»
12 Teidän tähtenneSiion kynnetään pelloksi,Jerusalemista tulee rauniokumpu,ja temppelivuoren peittää metsä.