1 Minä sanoin sydämessäni: antaudunpa iloon, nautin elämän onnesta! Mutta sekin oli turhuutta.
2 Naurusta minä sanoin: joutavaa!, ja ilosta: mitä hyötyä siitä on?
3 Päätin sitten virkistää itseäni viinillä – päästämättä silti viisautta ohjaksista – ja sillä tavoin antaa mielettömyydelle vallan, kunnes näkisin, mitä ihmisen on paras tehdä vähinä elinpäivinään tämän taivaan alla.
4 Minä ryhdyin suuriin töihin: rakensin itselleni taloja, istutin viinitarhoja
5 sekä puistoja ja puutarhoja, joissa kasvoi kaikenlaisia hedelmäpuita,
6 tein itselleni lammikoita kastellakseni niiden vedellä metsikön puita.
7 Minä hankin orjia ja orjattaria, ja heitä syntyi myös talossani; minulla oli karjaa, raavaita, lampaita ja vuohia, enemmän kuin kenelläkään, joka oli hallinnut Jerusalemissa ennen minua.