1 Minä katselin sitten kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla.Katso: sorrettujen kyynelet!Ei ole heillä lohduttajaa.Katso: sortajien väkivalta!Eikä lohduttajaa ole.
2 Silloin minä ylistin vainajia, jotka ovat kuolleet – ylistin onnellisemmiksi kuin ovat ne, jotka vielä elävät;
3 ja näitä kumpiakin onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei ole syntynytkään ja jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu.
4 Minä näin kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
5 Tyhmä istuu kädet ristissäja kalvaa omaa lihaansa.
6 Parempi on kourallinen levossakuin kahmalon täysivaivaa nähden ja tuulta tavoitellen.
7 Minä näin lisää turhuutta auringon alla:
8 joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään,ei poikaa, ei veljeä.Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppuaeikä hänen silmänsä saa rikkaudesta kyllikseen.»Ketä varten minä näen vaivaaja kieltäydyn kaikesta hyvästä?»Tämäkin on turhuutta, surkeaa ja turhaa.
9 Kaksin on parempi kuin yksin,sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.
10 Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan,mutta voi yksinäistä, joka kaatuu –häntä auttamassa ei ole ketään.
11 Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin,mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?
12 Yksinäisen kimppuun on helppo käydä,mutta kaksi pitää puolensa,eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.
13 Parempi on köyhä ja viisas nuorukainenkuin vanha ja tyhmä kuningas,joka ei enää kuuntele toisten neuvoja.
14 Tosiaankin: nuorukainen lähti vankilastaja tuli kuninkaaksi,vaikka oli syntynyt köyhänä tuon toisen hallitessa.
15 Minä näin, miten kaikki kynnelle kykenevät auringon allaasettuivat kannattamaan nuorukaista,joka nyt nousi valtaistuimelle.
16 Määrätön on joukko jokaisen ympärillä,joka nousee kansan johtajaksi,mutta jälkipolvet eivät häntä ihaillen muista.Turhuutta ja tuulen tavoittelua on sekin.