1 Voi! Miten yksin onkaan nyt kaupunki,ennen niin täynnä väkeä!Kansojen valtiataron kuin leski.Maitten ruhtinatartekee orjan työtä.
2 Hän itkee katkerasti yössä,kyyneleet vierivät hänen poskillaan.Yksikään hänen ystävistäänei ole lohduttamassa.Kaikki ovat hänet pettäneet,kääntyneet vihollisiksi.
3 Kauan sai Juuda jo kärsiä vaivaa ja kurjuutta,nyt se on vielä viety pois maastaan,se asuu vieraiden kansojen seassaeikä lepoa löydä.Vainoojat saavuttivat Juudan,pakotietä ei ollut.
4 Siionin tiet surevat,kukaan ei tule juhliin.Kaikki hänen porttinsa ovat autioina,hänen pappinsa huokaavat,neidot valittavat.Katkera on Siionin kohtalo.
5 Hänen vihamiehensä ovat ottaneet vallan,hänen vihollisillaan ei ole hätää.Herra itse antaa Siionin kärsiäsen monien syntien tähden.Lapsetkin otettiin vangiksi,vihollinen vei heidät pois.
6 Kadottanut on tytär Siionkaiken loistonsa.Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,jotka eivät laidunta löydä,jotka voimattomina yrittävät paetametsästäjä kintereillään.
7 Kurjuutensa ja kodittomuutensa päivinäJerusalem muistaakaiken sen hyvän, mitä hänellä oli ollutmuinaisista ajoista asti.Nyt, kun hänen väkensä kaatui vihollisen käsiin,kukaan ei tullut avuksi.Viholliset vain pilkaten nauroivatnähdessään hänen loppunsa.
8 Raskaasti on Jerusalem rikkonut,kaikki surkuttelevat hänen kohtaloaan.Kaikki, jotka ennen kunnioittivat häntä, nyt halveksivat,kun näkevät hänet alastomana.Itsekin hän huokaaja kääntää kasvonsa pois.
9 Saasta tahrii hänen hameensa liepeet.»Kuinka näin saattoikaan käydä!»Syvälle, syvälle hän on vajonnut.Kukaan ei lohduta häntä.»Herra, katso minun kurjuuttani!Katso, kuinka vihollinen ylvästelee!»
10 Vihollinen kävi käsiksihänen aarteisiinsa.Hän joutui näkemään,kuinka muukalaiset tunkeutuivat pyhäkköön,vaikka sinä, Herra, olit säätänyt,ettei yksikään muukalainen saa astua seurakuntasi keskelle.
11 Jerusalem vaikeroi,koko Jerusalem etsii ruokaa.Ihmiset antavat aarteensa leipäpalastapysyäkseen hengissä.»Katso minua, Herra! Katso,miten onneton olen.»
12 Kaikille ohikulkijoille hän huutaa:»Pysähtykää, katsokaa!Onko kipua sen kivun vertaista,joka on kannettavakseni pantu?Herra rankaisi minuahehkuvan vihansa päivänä.
13 »Korkeudesta Herra lähetti tulen,painoi sen luihini asti.Hän levitti verkon jalkojeni ansaksi,en voinut paeta.Hän jätti minut virumaan hylättynä,voimattomana päivästä päivään.
14 »Herra piti lukua minun synneistäni,hänen kätensä solmi ne yhteenkahleeksi minun kaulaani.Voimani hän mursi.Hän jätti minut orjuuteen,en voi nousta.
15 »Herra hylkäsi uljaat soturini,jotka olivat muurieni sisällä.Hän kokosi mahtavat joukot minua vastaanmurskaamaan väkevät soturini.Niin kuin rypäleet poljetaan viinikuurnassa,niin polki Herra jalkoihinsa neitsyen, tytär Juudan.
16 »Kaiken tämän tähden minä itken,silmäni vuotavat vettä.Ei ole ketään, joka lohduttaisi,ei ketään, joka sieluni virvoittaisi.Kaikki poikani on lyöty maahan,niin väkevä oli vihollinen.»
17 Anoen ojentaa Siion käsiään,mutta kukaan ei auta häntä.Herra käski naapurikansatJaakobin kimppuun.Jerusalem on tullut saastaksiniiden silmissä.
18 »Oikein on Herra tehnyt,olen kapinoinut hänen käskyjään vastaan.Kuulkaa siis, kaikki kansat,katsokaa kipuani!Neidot ja nuoret mieheton viety vankeina pois.
19 »Minä kutsuin ystäviäni avuksi,mutta he pettivät minut.Pappini ja vanhimpani kuolivat nälkäänminun muurieni sisälläetsiessään ruokaahenkensä pitimiksi.
20 »Katso, Herra, mihin hätään olen joutunut!Sisintäni polttaa tuska,sydän kääntyy rinnassani –miten uppiniskainen olenkaan ollut!Kujilla ja teillä vei miekka minulta lapset,sisällä taloissa raivosi rutto.
21 »Kuule, kuinka minä vaikeroin,kukaan ei lohduta!Viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestanija iloitsevat siitä, että sinä sen lähetit.Sinä olet antanut tulla päivän, josta varoitit.Mutta käyköön heidän samoin kuin minun!
22 »Tulkoon kaikki heidän pahuutensasinun tietoosi!Tee sinä heille, niin kuin teit minullesyntieni tähden.Lakkaamatta minä huokaan,sydämeni on sairas.»