11 Jerusalem vaikeroi,koko Jerusalem etsii ruokaa.Ihmiset antavat aarteensa leipäpalastapysyäkseen hengissä.»Katso minua, Herra! Katso,miten onneton olen.»
12 Kaikille ohikulkijoille hän huutaa:»Pysähtykää, katsokaa!Onko kipua sen kivun vertaista,joka on kannettavakseni pantu?Herra rankaisi minuahehkuvan vihansa päivänä.
13 »Korkeudesta Herra lähetti tulen,painoi sen luihini asti.Hän levitti verkon jalkojeni ansaksi,en voinut paeta.Hän jätti minut virumaan hylättynä,voimattomana päivästä päivään.
14 »Herra piti lukua minun synneistäni,hänen kätensä solmi ne yhteenkahleeksi minun kaulaani.Voimani hän mursi.Hän jätti minut orjuuteen,en voi nousta.
15 »Herra hylkäsi uljaat soturini,jotka olivat muurieni sisällä.Hän kokosi mahtavat joukot minua vastaanmurskaamaan väkevät soturini.Niin kuin rypäleet poljetaan viinikuurnassa,niin polki Herra jalkoihinsa neitsyen, tytär Juudan.
16 »Kaiken tämän tähden minä itken,silmäni vuotavat vettä.Ei ole ketään, joka lohduttaisi,ei ketään, joka sieluni virvoittaisi.Kaikki poikani on lyöty maahan,niin väkevä oli vihollinen.»
17 Anoen ojentaa Siion käsiään,mutta kukaan ei auta häntä.Herra käski naapurikansatJaakobin kimppuun.Jerusalem on tullut saastaksiniiden silmissä.