17 Anoen ojentaa Siion käsiään,mutta kukaan ei auta häntä.Herra käski naapurikansatJaakobin kimppuun.Jerusalem on tullut saastaksiniiden silmissä.
18 »Oikein on Herra tehnyt,olen kapinoinut hänen käskyjään vastaan.Kuulkaa siis, kaikki kansat,katsokaa kipuani!Neidot ja nuoret mieheton viety vankeina pois.
19 »Minä kutsuin ystäviäni avuksi,mutta he pettivät minut.Pappini ja vanhimpani kuolivat nälkäänminun muurieni sisälläetsiessään ruokaahenkensä pitimiksi.
20 »Katso, Herra, mihin hätään olen joutunut!Sisintäni polttaa tuska,sydän kääntyy rinnassani –miten uppiniskainen olenkaan ollut!Kujilla ja teillä vei miekka minulta lapset,sisällä taloissa raivosi rutto.
21 »Kuule, kuinka minä vaikeroin,kukaan ei lohduta!Viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestanija iloitsevat siitä, että sinä sen lähetit.Sinä olet antanut tulla päivän, josta varoitit.Mutta käyköön heidän samoin kuin minun!
22 »Tulkoon kaikki heidän pahuutensasinun tietoosi!Tee sinä heille, niin kuin teit minullesyntieni tähden.Lakkaamatta minä huokaan,sydämeni on sairas.»