5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.