4 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
5 Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
6 Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
7 Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
8 Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.
9 Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.
10 Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.