7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.