1 Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.
2 Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?
3 Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.
4 Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.
5 Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.
6 Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.
7 Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.
8 Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.
9 Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
10 Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
11 Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
12 Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.
13 Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.
14 Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.
15 Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.
16 Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.
17 Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.
18 Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!