Psalmit 88 FI1776

1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

3 Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.