5 Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
6 Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
7 Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
8 Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
9 Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
10 Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
11 Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.