1 Herra sanoi Moosekselle: »Mene faraon luo, sillä minä olen paaduttanut hänen ja hänen hoviväkensä sydämet vain voidakseni tehdä nämä ihmetekoni heidän silmiensä nähden
2 ja jotta sinä voisit kertoa lapsillesi ja lastesi lapsille, miten minä nöyryytin egyptiläisiä ja millaisia tekoja minä tein heidän keskuudessaan. Silloin te näette, että minä olen Herra.»
3 Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat hänelle: »Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: ’Kuinka kauan kieltäydyt nöyrtymästä minun edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua.
4 Jos kieltäydyt päästämästä kansaani, niin huomenna minä tuon heinäsirkat sinun maillesi,
5 ja ne peittävät maan niin ettei sen pintaa näy. Ne syövät teiltä senkin vähän, mikä rakeilta säästyi, ja syövät vielä puutkin, joita maillanne kasvaa.
6 Ne täyttävät sinun palatsisi, sinun hovimiestesi talot ja kaikkien muiden egyptiläisten talot, niin ettei sellaista ole nähty niin kauan kuin isäsi ja esi-isäsi ovat tässä maassa asuneet.’» Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon luota.
7 Mutta hovimiehet sanoivat faraolle: »Kuinka kauan tuon miehen pitää olla tuottamassa meille onnettomuutta? Päästä Israelin miehet palvelemaan Herraa, Jumalaansa. Etkö vieläkään käsitä, että Egypti on muuten hukassa?»
8 Niin Mooses ja Aaron haettiin takaisin faraon luo, ja farao sanoi heille: »Menkää palvelemaan Herraa, Jumalaanne. Mutta ketkä teistä ovat sinne lähtemässä?»
9 Mooses vastasi: »Me lähdemme kaikki, nuoret ja vanhat. Me menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja nautoinemme, sillä me vietämme juhlaa Herran kunniaksi.»
10 Farao sanoi heille: »Herra teitä varjelkoon, mutta pitäisikö minun muka päästää teidät lähtemään vaimoinenne ja lapsinenne? Teillä on selvästikin paha mielessä!
11 Siitä ei tule mitään, mutta menkää te miehet palvelemaan Herraa, sitähän te pyysitte.» Ja farao ajoi heidät pois luotaan.
12 Herra sanoi Moosekselle: »Ojenna kätesi Egyptin maan ylle ja kutsu heinäsirkat, niin ne saapuvat Egyptiin ja syövät kaiken maassa kasvavan, kaiken, mitä rakeilta jäi jäljelle.»
13 Mooses ojensi sauvansa maan ylle, ja Herra antoi itätuulen puhaltaa Egyptin yli koko sen päivän ja yön. Kun aamu tuli, oli itätuuli tuonut heinäsirkat mukanaan.
14 Ne levittäytyivät koko Egyptiin ja laskeutuivat sankkoina parvina kaikkialle maahan. Sellaista heinäsirkkojen paljoutta ei ole koskaan ennen ollut eikä ole enää koskaan tuleva.
15 Ne peittivät maan pinnan ja maa oli niitä mustanaan. Ne söivät kaiken maassa kasvavan ja kaikki puiden hedelmät, kaiken, mitä rakeilta oli säästynyt. Missään koko Egyptissä ei jäänyt vihreyttä puihin eikä maahan.
16 Farao kutsutti kiireesti Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: »Minä olen rikkonut Herraa, teidän Jumalaanne vastaan, ja teitä vastaan.
17 Antakaa minulle anteeksi rikkomukseni vielä tämän kerran ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, ottamaan minulta pois tämä hirvittävä rangaistus.»
18 Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa,
19 ja Herra käänsi tuulen ankaraksi länsituuleksi, joka vei heinäsirkat mukanaan ja puhalsi ne Kaislamereen. Yhtään heinäsirkkaa ei jäänyt koko Egyptin alueelle.
20 Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia lähtemään.
21 Herra sanoi Moosekselle: »Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptiin tulee pimeys, niin sakea pimeys, että siihen voi käsin koskea.»
22 Mooses ojensi kätensä kohti taivasta, ja Egyptiin tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi.
23 Ihmiset eivät nähneet toisiaan eikä kukaan voinut kolmeen päivään mennä minnekään, mutta israelilaisten asuinsijoilla oli valoisaa.
24 Farao kutsutti Mooseksen luokseen ja sanoi: »Menkää palvelemaan Herraa. Vain lampaanne ja nautakarjanne jääkööt tänne, vaimonne, lapsenne ja vanhuksenne saavat lähteä teidän kanssanne.»
25 Mutta Mooses sanoi: »Vaikka itse antaisit meille eläimiä teuras- ja polttouhreiksi Herralle, meidän Jumalallemme,
26 täytyy karjamme silti seurata mukana, eikä tänne saa jäädä ainoatakaan eläintä, sillä omasta karjastamme meidän on otettava ne uhrieläimet, joilla palvelemme Herraa, Jumalaamme. Ennen kuin olemme perillä, emme tiedä itsekään, millä uhreilla palvelemme Herraa, Jumalaamme.»
27 Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao suostunut päästämään israelilaisia.
28 Farao sanoi Moosekselle: »Mene tiehesi ja varo tulemasta enää minun silmieni eteen. Jos vielä kerran näen sinut, sinun on kuoltava!»
29 Mooses vastasi: »Totta puhut. Tämän jälkeen minä en enää tule sinun eteesi.»