1 Herra sanoi Moosekselle: »Lähtekää täältä, sekä sinä itse että kansa, jonka olet tuonut pois Egyptistä, ja menkää siihen maahan, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen.
2 Minä lähetän sinun edelläsi enkelini ja karkotan tieltäsi kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.
3 Mene maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Minä itse en kulje teidän mukananne, koska te olette uppiniskainen kansa. Muuten saattaisin tuhota teidät matkalla.»
4 Kun israelilaiset kuulivat nämä ankarat sanat, he pukeutuivat murheissaan suruasuun, eikä kukaan pannut koruja ylleen.
5 Herra sanoi Moosekselle: »Sano israelilaisille: Te olette uppiniskainen kansa. Jos minä vielä hetkenkin kulkisin teidän mukananne, saattaisin hävittää teidät. Pankaa nyt korunne pois, sitten minä päätän, mitä teille teen.»
6 Niin israelilaiset luopuivat koruistaan eivätkä Horebinvuoren tapahtumien jälkeen enää käyttäneet niitä.
7 Mooses pystytti teltan leirin ulkopuolelle jonkin matkan päähän leiristä ja nimesi sen pyhäkköteltaksi. Jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä leirin ulkopuolelle pyhäkköteltan eteen.
8 Aina kun Mooses oli menossa telttaan, israelilaiset asettuivat seisomaan kukin telttansa ovelle ja seurasivat häntä katseellaan, kunnes hän astui sisälle telttaan.
9 Mooseksen tullessa telttaan pilvipatsas laskeutui ja asettui teltan ovelle siksi aikaa, kun Herra puhui Moosekselle.
10 Nähdessään pilvipatsaan asettuvan teltan ovelle ihmiset kumartuivat maahan kukin telttansa edessä.
11 Ja Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle. Sitten Mooses palasi leiriin, mutta hänen palvelijansa, nuori Joosua, Nunin poika, ei milloinkaan poistunut teltan läheisyydestä.
12 Mooses sanoi Herralle: »Sinä sanot, että minun on vietävä tämä kansa perille, mutta et ole ilmoittanut, kenet lähetät minun avukseni matkalle. Kuitenkin olet sanonut, että tunnet minut ja että osoitat minulle armosi.
13 Jos siis todella tahdot osoittaa armoasi, niin ilmoita minulle suunnitelmasi. Silloin minäkin tunnen sinut ja voin elää sinun mielesi mukaisesti. Onhan tämä kansa sinun oma kansasi.»
14 Herra sanoi: »Olisiko minun itse johdettava teitä ja annettava sinun olla toimettomana?»
15 Mooses sanoi: »Älä vie meitä täältä pois, ellet itse kulje kanssamme.
16 Juuri siitä, että sinä kuljet kanssamme, näkyy sinun armosi minua ja kansaasi kohtaan ja meidän erikoisasemamme kaikkien kansojen joukossa maan päällä.»
17 Herra vastasi Moosekselle: »Minä teen sen mitä minulta pyydät, sillä olen mieltynyt sinuun ja tunnen sinut.»
18 Silloin Mooses sanoi: »Anna siis minun nähdä kunniasi.»
19 Herra sanoi: »Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.»
20 Herra sanoi vielä: »Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.»
21 Sitten Herra sanoi: »Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo.
22 Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
23 Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.»