1 Voi teitä, Siionin huolettomatja Samarian vuoren itsevarmat asukkaat,te valitun kansan kärkijoukko!Ja teitä koko Israel seuraa!
2 Menkää Kalneen katsomaan, kuinka sen on käynyt,menkää sieltä suureen Hamatiinja alas filistealaisten Gatiin!Oletteko te parempia kuin nuo valtakunnat,onko teidän alueenne suurempi kuin niiden?
3 Te torjutte mielestänne pahan päivänja hyväksytte väkivallan keskuudessanne.
4 Te makaatte norsunluuvuoteillanneja loikoilette leposohvillanne.Te syötte karitsoita laumastaja juottovasikoita karsinasta.
5 Te näppäilette harpun kieliäja sepitätte lauluja kuin paraskin Daavid!
6 Te juotte viiniä uhrimaljoistaja voitelette itsenne parhaalla öljyllä,mutta Joosefin heimon vamma ei teitä liikuta.
7 Sen tähden teidän käy nyt näin:Vankisaattueen kärjessä te marssitte vieraaseen maahan.Loikojien juhlat on juhlittu.
8 Herra Jumala on vannonut itsensä kautta,näin sanoo Herra Jumala Sebaot:– Minä inhoan Jaakobin suvun ylpeyttä,minä vihaan sen palatsia.Minä jätän kaupungin kaikkineen tuhon omaksi.
9 Jos silloin johonkin taloon on jäänyt kymmenen ihmistä, niin hekin kuolevat.
10 Sukulainen tulee viemään ruumista poltettavaksi ja kysyy siltä, joka on talon perällä: »Onko luonasi vielä joku?» Tämä vastaa: »Ei ketään enää.» Silloin toinen varoittaa: »Ole hiljaa!» – sillä Herran nimeä ei ole hyvä mainita.
11 Ja nyt Herra antaa käskyn.Iso talo lyödään palasiksija pieni talo pirstaleiksi.
12 Eiväthän hevoset juokse pitkin kalliolouhikoita?Ei kai härillä kynnetä merta?Mutta te teette lainkäytöstä myrkkykeisonja oikeuden hedelmistä katkeraa koiruohoa.
13 Te iloitsette Lo-Dabarista, tyhjästä, ja sanotte:»Omin voimin me valloitimme vahvan Karnaimin.»
14 Mutta nyt, israelilaiset,näin sanoo Herra Jumala Sebaot:– Minä lähetän teidän kimppuunne kansan,joka ahdistaa teitä kaikkialla,Lebo-Hamatista aina Arabanpurolle saakka.