1 Herra Jumala näytti minulle tämän näyn: oli korillinen loppukesän hedelmiä.
2 Hän kysyi minulta: »Mitä näet, Aamos?» Minä vastasin: »Korillisen loppukesän hedelmiä.» Herra sanoi minulle: »Loppu on tullut kansalleni Israelille. Enää en kulje armahtaen sen ohitse.»
3 Herra Jumala sanoo:– Sinä päivänä palatsin laulajattaret puhkeavat valituksiin.Paljon on ruumiita, joka paikkaan viskattuja. – Hiljaa!
4 Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisiaja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
5 Te sanotte:»Milloin päättyy uudenkuun juhla,että saamme myydä viljaa,milloin sapatti, että saamme avata varastot?Silloin voimme taaspienentää mittaa,suurentaa hintaaja pettää väärällä vaa’alla.
6 Näin saamme varattomat valtaamme rahallaja köyhät kenkäparin hinnalla.Ja akanatkin myymme jyvinä!»
7 Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!
8 Eikö maa tämän takia järise,eivätkö kaikki sen asukkaat valita?Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi,kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
9 – Sinä päivänä – sanoo Herra Jumala –minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaanja pimennän maan keskellä kirkasta päivää.
10 Minä muutan teidän juhlanne suruksija kaikki laulunne valitusvirsiksi.Minä puen kaikkien ylle säkkivaatteenja ajatan teidän päänne paljaaksi.Silloin on suru kuin ainoasta pojasta.Se päivä on katkera päivä.
11 – Koittaa aika – sanoo Herra Jumala –jolloin minä lähetän maahan nälän.En leivän nälkää,en veden janoa,vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
12 Ihmiset hoippuvat mereltä merelle,pohjoisesta itään he harhailevatetsimässä Herran sanaa,mutta eivät löydä.
13 Kauniit neitoset ja nuoret miehetnääntyvät niinä päivinä janoon.
14 Nuo, jotka vannovat Samarian epäjumalan nimeenja sanovat: »Niin totta kuin Danin jumala elää!»tai: »Kautta Beerseban pyhän matkan!»– he kaatuvat eivätkä enää nouse.