1 Herra, miksi olet niin kaukana,miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?
2 Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä,saalistaa heitä kavalilla juonillaan.
3 Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan,kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.
4 Jumalaton ylvästelee:»Ei Jumala rankaise.Ei häntä edes ole!»Siinä hänen ajatuksensa.
5 Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee.Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa.Hän hymähtää kaikille vastustajilleen,
6 sanoo itsekseen: »Mikään ei minua horjuta!Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!»
7 Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa,hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä.
8 Hän asettuu väijyksiin kylien liepeilleja murhaa salaa viattoman,vaanii katseellaan avutonta.
9 Hän väijyy piilopaikassaankuin leijona tiheikössä.Hän vaanii siepatakseen heikon,kaappaa köyhän verkkoonsa.
10 Niin sortuu avuton ja heikko,köyhät joutuvat hänen valtansa alle.
11 Hän sanoo itsekseen: »Ei Jumala välitä,hän on kääntänyt katseensa pois,ei hän mitään huomaa.»
12 Riennä avuksi, Herra!Jumala, kohota kätesi!Älä unohda avuttomia!
13 Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra?Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?
14 Sinä näet kaiken,tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta,sinä ojennat kätesi.Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa,sinä annat avun.
15 Murra jumalattomien voima,rankaise heitä,tee loppu vääryydestä!
16 Herra on kuningas aina ja iäti!Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan.
17 Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat.Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.
18 Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle,eikä pelko enää aja ketään pois maasta.