5 Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,
6 sinua he huusivat ja saivat avun,sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.
7 Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen,olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
8 Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,pudistavat päätään ja ivaavat minua:
9 »Hän on turvannut Herraan,auttakoon Herra häntä.Herra on häneen mieltynyt,pelastakoon siis hänet!»
10 Herra, sinä minut päästit äitini kohdustaja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.
11 Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.