34 Nyt, kun hän surmasi heitä,he alkoivat kysyä hänen mieltään,he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 He muistivat, kuka on heidän kallionsa,muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.
36 Mutta heidän sanoissaan piili petos,valhe oli heidän kielellään.
37 He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan,eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.
38 Mutta Jumala on laupias,ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa.Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansaeikä antanut kiivaudelleen valtaa.
39 Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä,vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.
40 Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan,murehduttivat häntä erämaassa!