2 Jo ennen kuin vuoret syntyivät,ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa,sinä olit.Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
3 Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleenja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.»
4 Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,kuin eilinen päivä, mailleen mennyt,kuin öinen vartiohetki.
5 Me katoamme kuin uni aamun tullen,kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
6 joka vielä aamulla viheriöimutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
7 Sinun vihasi musertaa meidät,kiivautesi saa meidät järkkymään.
8 Sinä otat syntimme silmiesi eteen,salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.