2 Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi.Kuule, rakkaani kolkuttaa:"Avaa minulle, siskoseni, armaani,kyyhkyseni, puhtoiseni.Sillä pääni on kastetta täynnä,kiharani yön pisaroita."
3 "Olen ihokkaani riisunut;pukisinko sen päälleni enää?Olen jalkani pessyt; tahraisinko ne taas?"
4 Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään.Silloin minun sydämeni liikkui häntä kohden;
5 minä nousin avaamaan rakkaalleni,ja minun käteni tiukkuivat mirhaa,sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin.
6 Minä avasin rakkaalleni,mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan.Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys.Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt;minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut.
7 Kohtasivat minut vartijat,jotka kaupunkia kiertävät,he löivät minua ja haavoittivat minut;päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat.
8 "Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret:jos löydätte rakkaani,mitä hänelle sanotte?Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas."
9 "Mitä on sinun rakkaasi muita parempi,sinä naisista kaunein?Mitä on sinun rakkaasi muita parempi,ettäs meitä näin vannotat?"
10 "Minun rakkaani on valkoinen ja punainen,kymmentä tuhatta jalompi.
11 Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa,hänen kiharansa kuin palmunlehvät,mustat kuin kaarne.
12 Hänen silmänsä ovatkuin kyyhkyset vesipurojen partaalla,jotka ovat maidossa kylpeneetja istuvat runsauden ääressä.
13 Hänen poskensa ovat kuin balsamilava,kuin höystesäiliöt;hänen huulensa ovat liljat,ne tiukkuvat sulaa mirhaa.
14 Hänen käsivartensa ovat kultatangot,krysoliittejä täynnä.Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos,safiireilla peitetty.
15 Hänen jalkansa ovat marmoripatsaataitokultaisten jalustain nojassa.Hän on näöltänsä kuin Libanon,uhkea kuin setripuut.
16 Hänen suunsa on sula makeus,hän on pelkkää suloisuutta.Sellainen on minun rakkaani,sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret."