1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana,miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
2 Jumalattomien ylpeyden tähdenkurja kärsii,takertuu heidän punomiinsa juoniin.
3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa,ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
4 Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta"."Ei Jumalaa ole" — siinä kaikki hänen ajatuksensa.
5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika.Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä;kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä,en ikinä joudu onnettomuuteen".
7 Hänen suunsa on täynnäkirousta, petosta, sortoa;tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä,hän murhaa salaa syyttömän.Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
9 Kätkössään hän väijyy,niinkuin leijona pensaikossa,hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun;hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
10 Hän kyyristyy, painautuu maahan,ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
11 Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa,hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala!Älä unhota kurjia.
13 Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa?Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
14 Sinä olet sen nähnyt,sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan,ja sinä otat sen oman kätesi huomaan;sinulle onneton uskoo asiansa,sinä olet orpojen auttaja.
15 Murskaa jumalattoman käsivarsija kosta pahan jumalattomuus,niin ettei häntä enää löydetä.
16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti;hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra,sinä vahvistat heidän sydämensä,sinä teroitat korvasi,
18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa,ettei ihminen, joka maasta on,enää saisi kauhua aikaan.