1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.
2 Niinkuin peura halajaa vesipuroille,niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
3 Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa.Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
4 Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin,kun minulle joka päivä sanotaan:"Missä on sinun Jumalasi?"
5 Näitä minä muistelenja vuodatan sydämeni:minä kuljin väentungoksessa,astuin sen kanssa Jumalan huoneeseenriemun ja kiitoksen raikuessajuhlivasta joukosta.
6 Miksi murehdit, minun sieluni,ja olet minussa niin levoton?Odota Jumalaa.Sillä vielä minä saan häntä kiittäähänen kasvojensa avusta.
7 Minun Jumalani,minun sieluni on murheellinen minussa,sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla,Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
8 Sinun koskiesi pauhussasyvyys syvyydelle huutaa,kaikki sinun kuohusi ja aaltosikäyvät minun ylitseni.
9 Päivällä Herra säätää armonsa,ja yöllä minä hänelle veisaanja rukoilen elämäni Jumalaa.
10 Minä sanon Jumalalle, kalliolleni:"Miksi olet minut unhottanut?Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa,vihollisen ahdistamana?"
11 Minun luitani jäytää,kun viholliseni minua häpäisevät,sanoen minulle kaiken päivää:"Missä on sinun Jumalasi?"
12 Miksi murehdit, minun sieluni,ja miksi olet minussa niin levoton?Odota Jumalaa.Sillä vielä minä saan kiittää häntä,minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.