2 hän, joka antaa minulle armon;minun linnani, varustukseni ja pelastajani,minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen,hän, joka laskee kansani minun valtani alle.
3 Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät,mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!
4 Ihminen on kuin tuulen henkäys,hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.
5 Herra, notkista taivaasi ja astu alas,kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat.
6 Iske salamoita ja hajota heidät,lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät.
7 Ojenna kätesi korkeudesta,tempaa ja pelasta minut suurista vesistä,muukalaisten kädestä,
8 joiden suu puhuu vilppiäja joiden oikea käsi on valheen käsi!