1 Eräänä päivänä Saulin poika Jonatan sanoi aseenkantajalleen: »Tule, mennään solan poikki filistealaisten etuvartion luo.» Isälleen hän ei maininnut mitään.
2 Saulilla oli telttansa Migronin granaattiomenapuun alla Geban lähistöllä, ja hänellä oli mukanaan noin kuusisataa miestä.
3 Efodia kantoi Ahia, Ikabodin veljen Ahitubin poika, jonka isänisä oli Pinehas, Silossa Herran pappina toimineen Eelin poika. Kukaan miehistä ei tiennyt Jonatanin lähdöstä.
4 Solassa, jonka poikki Jonatan aikoi mennä filistealaisten etuvartion luo, on molemmilla puolilla jyrkkä kallioseinämä. Toisen nimi on Boses ja toisen Senne,
5 toinen niistä kohoaa pohjoisessa Mikmasin puolella ja toinen etelässä Geban puolella.
6 Jonatan sanoi aseenkantajalleen: »Mennään tuonne noiden ympärileikkaamattomien etuvartion kohdalle. Ehkäpä Herra auttaa meitä. Herra voi kyllä antaa voiton yhtä hyvin pienen kuin suurenkin joukon voimin.»
7 Aseenkantaja vastasi hänelle: »Tee kuten hyväksi näet. Jatka vain eteenpäin, minä seuraan sinua, minne menetkin.»
8 Jonatan sanoi: »Hyvä! Mennään noiden miesten luo ja näyttäydytään heille.
9 Jos he sanovat meille: ’Pysykää paikoillanne, kunnes me tulemme sinne’, niin seisomme aloillamme emmekä kiipeä heidän luokseen.
10 Mutta jos he sanovat: ’Kiivetkää tänne’, silloin kiipeämme. Se on merkki siitä, että Herra antaa heidät meidän käsiimme.»
11 Kun he astuivat filistealaisten vartion näkyviin, filistealaiset sanoivat: »Kas! Heprealaiset alkavat ryömiä ulos koloista, joissa ovat piileskelleet.»
12 Ja vartioston miehet huutelivat Jonatanille ja hänen aseenkantajalleen: »Kiivetkää tänne, niin näytämme teille jotakin!» Silloin Jonatan sanoi aseenkantajalleen: »Kiipeä perässäni! Nyt Herra on antanut filistealaiset Israelin käsiin.»
13 Jonatan kiipesi jyrkännettä käsin ja jaloin, ja aseenkantaja seurasi perässä. Jonatanin edetessä filistealaiset kaatuivat maahan, ja hänen jäljessään tuleva aseenkantaja pisti heidät kuoliaaksi.
14 Tässä ensimmäisessä kahakassa Jonatan ja hänen aseenkantajansa tappoivat puolen kyntövaon pituisella matkalla parikymmentä miestä.
15 Silloin pakokauhu valtasi koko filistealaisten sotajoukon niin ylhäällä leirissä kuin etuvartiossakin, ja myös ryöstelemässä olevat osastot joutuivat pelon valtaan. Maa vavahteli, ja kaikkialla syntyi valtava kauhu.
16 Saulin tähystäjät Benjaminin Gebassa huomasivat vihollisjoukkojen ryntäilevän sinne tänne.
17 Silloin Saul sanoi väelleen: »Tarkastakaa joukot ja ottakaa selvää, onko joku poissa leiristämme.» Joukot tarkastettiin, ja silloin huomattiin, että Jonatan ja hänen aseenkantajansa olivat poissa.
18 Saul sanoi Ahialle: »Tuo tänne efodi!» Ahia näet kantoi silloin efodia israelilaisten edellä.
19 Mutta kun Saulin puhuessa papille sekasorto filistealaisten leirissä kävi yhä pahemmaksi, Saul sanoi: »Ei, anna sen olla!»
20 Saul ja hänen joukkonsa kohottivat sotahuudon ja lähtivät taisteluun. Filistealaiset olivat jo nostaneet miekkansa toisiaan vastaan, ja sekasorto oli täydellinen.
21 Ne heprealaiset, jotka aikaisemmin olivat joutuneet filistealaisten palvelukseen ja lähteneet heidän mukanaan sotaankin, siirtyivät Saulin ja Jonatanin johtamien israelilaisten puolelle.
22 Kun Efraimin vuoristossa piileskelleet israelilaiset kuulivat filistealaisten lähteneen pakoon, hekin yhtyivät taisteluun ja takaa-ajoon.
23 Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin.Taistelu jatkui Bet-Avenin länsipuolelle saakka,
24 ja israelilaiset olivat lopen väsyneitä. Saul oli vannottanut joukkojaan sanoen: »Kirottu se mies, joka syö jotakin ennen iltaa, ennen kuin olen kostanut vihollisilleni.» Sen vuoksi he eivät olleet maistaneetkaan ruokaa.
25 Tuolla seudulla oli joka puolella mehiläispesiä, jopa maassakin oli hunajaa.
26 Kun sotilaat tulivat pesien luo, he näkivät hunajan valuvan niistä, mutta kukaan ei ottanut sitä suuhunsa, koska kaikki muistivat valansa ja pelkäsivät.
27 Mutta Jonatan ei ollut kuullut isänsä vannottavan väkeään. Niinpä hän kastoi sauvansa kärjen hunajakennoon, pisti hunajaa suuhunsa ja virkistyi niin että hänen silmänsä kirkastuivat.
28 Silloin yksi miehistä sanoi hänelle: »Sinun isäsi vannotti meitä kovasti ja sanoi: ’Kirottu se mies, joka syö tänään jotakin!’ Sen takia kaikki ovat väsyksissä.»
29 Jonatan vastasi: »Isäni on tuottanut tälle maalle onnettomuuden. Näettehän, miten silmäni kirkastuivat, kun vain vähän maistoin tätä hunajaa.
30 Jos sotilaatkin saisivat syödä ruokaa, joka on jäänyt vihollisilta saaliiksi, millaisen tappion me nyt tuottaisimmekaan filistealaisille!»
31 Israelilaiset löivät sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmasista Aijaloniin saakka.
32 Lopen uupuneina ja nälissään miehet syöksyivät saaliin kimppuun, ottivat lampaita, härkiä ja vasikoita, teurastivat ne paljaalla maalla ja söivät veristä lihaa.
33 Mutta jotkut menivät kertomaan Saulille: »Miehet rikkovat Herran käskyä. He syövät veristä lihaa.» Saul vastasi: »Te olette tehneet pahan rikkomuksen. Vierittäkää nyt tänne suuri kivi!»
34 Sen jälkeen hän sanoi heille: »Menkää joka puolelle miesten luo ja käskekää heitä tuomaan sonninsa ja lampaansa tänne ja teurastamaan ja syömään ne täällä. Silloin he eivät syö veristä lihaa eivätkä riko Herran käskyä.» Kaikki miehet toivat sinä iltana sonninsa Saulin luo, ja he teurastivat ne siellä.
35 Näin Saul rakensi Herralle alttarin. Se oli ensimmäinen alttari, jonka hän rakensi Herralle.
36 Saul sanoi: »Meidän pitää vielä tänä yönä hyökätä filistealaisten kimppuun ja ahdistaa heitä aamunkoittoon saakka. Silloin voimme tuhota heidät viimeiseen mieheen.» Sotilaat vastasivat: »Tee niin kuin parhaaksi näet.» Mutta pappi sanoi: »Meidän täytyy ensin kysyä neuvoa Jumalalta.»
37 Saul kysyi Jumalalta: »Lähdenkö ajamaan takaa filistealaisia? Annatko heidät israelilaisten käsiin?» Mutta tällä kertaa Herra ei vastannut.
38 Silloin Saul sanoi: »Kaikki päälliköt, tulkaa tänne, että saamme selville, mistä synnistä tämä johtuu!
39 Niin totta kuin Herra, Israelin pelastaja, elää: vaikka minun poikani Jonatan olisi tähän syypää, hänenkin olisi nyt kuoltava!» Mutta sotilaat olivat vaiti.
40 Saul sanoi israelilaisille: »Asettukaa te toiselle puolelle, niin minä ja poikani Jonatan asetumme toiselle.» Sotilaat vastasivat Saulille: »Tee niin kuin parhaaksi näet.»
41 Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: »Miksi et vastannut tänään palvelijallesi? Jos minä tai poikani Jonatan olemme syyllistyneet rikokseen, anna silloin, Herra, Israelin Jumala, vastaukseksi urim, mutta jos kansasi Israel on syyllinen, anna tummim.» Arpa osui Jonataniin ja Sauliin, ja muut pääsivät vastuusta.
42 Sitten Saul käski: »Heittäkää arpaa minun ja poikani Jonatanin välillä!» Ja arpa osui Jonataniin.
43 Saul sanoi Jonatanille: »Kerro minulle, mitä olet tehnyt.» Jonatan vastasi: »Olen maistellut sauvani kärjellä hiukan hunajaa. Minä olen valmis kuolemaan.»
44 Saul sanoi: »Kohdatkoon minua Jumalan viha, jollet sinä nyt kuole, Jonatan!»
45 Mutta sotilaat huusivat Saulille: »Pitäisikö Jonatanin kuolla, vaikka hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Ei ikinä! Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius saa pudota hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on tänään tekonsa tehnyt.» Ja sotilaat lunastivat Jonatanin vapaaksi kuolemasta.
46 Saul ei ajanut filistealaisia takaa pitemmälle, vaan palasi takaisin, ja niin filistealaiset pääsivät menemään omalle alueelleen.
47 Lujitettuaan asemansa Israelin kuninkaana Saul taisteli kaikkialla vihollisiaan vastaan. Näitä olivat Moab, Ammon, Edom, Soban kuninkaat ja filistealaiset. Hän oli voittoisa kaikkialla, minne kääntyikin.
48 Hän osoitti voimansa lyömällä myös amalekilaiset ja lopettamalla ryöstäjien retket Israelin alueille.
49 Saulin pojat olivat Jonatan, Jisvi ja Malkisua. Hänellä oli myös kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Merab ja nuoremman Mikal.
50 Saulin vaimo oli Ahinoam, Ahimaasin tytär. Sotaväen päällikkönä oli Abner, joka oli Saulin sedän Nerin poika.
51 Saulin isä Kis ja Abnerin isä Ner olivat molemmat Abielin poikia.
52 Kiivas sota filistealaisia vastaan jatkui koko Saulin elinajan, ja siksi Saul otti joukkoihinsa jokaisen rohkean ja voimakkaan miehen, jonka vain sattui näkemään.