1 Benjaminin heimossa oli rikas ja mahtava mies, jonka nimi oli Kis. Hänen isänsä oli Abiel, Serorin poika. Serorin isä oli Bekorat ja tämän isä benjaminilainen Afiah.
2 Hänellä oli nuori ja komea poika, jonka nimi oli Saul. Koko Israelissa ei ollut komeampaa miestä kuin Saul, hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita.
3 Kerran Saulin isän aasintammat lähtivät karkuteille. Kis sanoi pojalleen Saulille: »Ota mukaasi palvelija ja mene etsimään aaseja.»
4 Niin he kulkivat Efraimin vuoriston ja Salisan alueen halki, mutta eivät löytäneet aaseja. Sitten he kulkivat Saalimin alueen halki, mutta niitä ei ollut sielläkään. He jatkoivat kulkuaan koko Benjaminin maan halki eivätkä vieläkään löytäneet niitä.
5 Kun he tulivat Sufin alueelle, Saul sanoi palvelijalle: »Käännytään jo takaisin kotiin, muuten isä alkaa hätäillä meidän vuoksemme ja unohtaa aasit.»
6 Mutta palvelija sanoi: »Kuule, tuossa kaupungissa asuu kuuluisa Jumalan mies. Kaikki, mitä hän sanoo, käy toteen. Poiketaan vielä siellä. Ehkä hän pystyy neuvomaan, minnepäin meidän pitäisi mennä.»
7 Saul vastasi: »Entä mitä meillä on antaa hänelle, jos poikkeamme siellä? Leipäkin on jo loppunut pusseistamme, eikä meillä ole muutakaan, mikä kelpaisi lahjaksi Jumalan miehelle. Mitäpä meillä voisi olla?»
8 Mutta palvelija sanoi Saulille: »Minulla on neljännessekeli hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, niin hän neuvoo, minnepäin meidän pitää mennä.»
10 Saul vastasi hänelle: »Hyvä on, lähdetään sitten.» Ja he menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies asui.
11 Kun he nousivat rinnettä ylös kaupunkiin, heitä vastaan tuli tyttöjä, jotka olivat menossa hakemaan vettä, ja he kysyivät näiltä: »Onkohan näkijä kotona?» –
9 Muinoin israelilaisilla oli näet tapana sanoa: »Mennään näkijän luo», kun he lähtivät kysymään neuvoa Jumalalta. Siihen aikaan profeettaa sanottiin näkijäksi. –
12 Tytöt vastasivat: »On, menkää vain suoraan eteenpäin. Mutta pitäkää kiirettä! Hän on tullut tänään kaupunkiin, sillä tänä päivänä kansa viettää juhlaa uhrikukkulalla.
13 Kun tulette kaupunkiin, voitte tavata hänet ennen kuin hän lähtee uhriaterialle. Kansahan ei voi ruveta syömään ennen kuin hän tulee siunaamaan uhrin. Vasta sitten kutsuvieraat saavat ruveta syömään. Menkää nyt kaupunkiin, niin tapaatte hänet heti.»
14 He lähtivät kaupunkiin, mutta kun he olivat ehtineet portille, Samuel oli jo menossa uhrikukkulalle ja tuli heitä vastaan.
15 Päivää ennen Saulin tuloa Herra oli ilmoittanut Samuelille näin:
16 »Huomenna tähän aikaan lähetän luoksesi erään benjaminilaisen miehen, ja sinun tulee voidella hänet kansani Israelin hallitsijaksi. Hän pelastaa kansani filistealaisten käsistä, sillä minä olen nähnyt kansani hädän ja kuullut sen avunhuudot.»
17 Kun Samuel nyt näki Saulin, Herra ilmoitti hänelle: »Tuossa on se mies, josta sinulle puhuin. Hän saa johtaa kansaani.»
18 Saul meni porttikäytävässä Samuelin luo ja kysyi häneltä: »Voitko sanoa minulle, missä näkijä asuu?»
19 Samuel vastasi: »Minä olen se näkijä. Mene edelläni uhrikukkulalle, niin te saatte syödä tänään minun kanssani. Aamulla saat jatkaa matkaasi, ja silloin myös vastaan kysymyksiin, jotka askarruttavat mieltäsi.
20 Älä ole enää huolissasi aasiesi takia, jotka ovat olleet kolme päivää kateissa, sillä ne ovat löytyneet. Kenellepä Israelissa kuuluisi kaikkein paras, ellei sinulle ja sinun suvullesi!»
21 Mutta Saul sanoi: »Minähän olen benjaminilainen. Kuulun Israelin pienimpään heimoon, ja sukuni on mitättömin Benjaminin heimon suvuista. Miksi sinä minulle tällaista puhut?»
22 Samuel vei Saulin ja hänen palvelijansa uhrikukkulan majaan ja asetti heidät istumaan parhaille paikoille kutsuvieraiden joukkoon, joita oli noin kolmekymmentä.
23 Sitten Samuel sanoi keittäjälle: »Tuo nyt se uhrilihan pala, jonka annoin sinulle ja käskin panna erilleen.»
24 Keittäjä otti esille reisipalan ja rasvahännän ja pani ne Saulin eteen. Samuel sanoi: »Siinä on nyt edessäsi se pala, jota on pidetty erillään. Syö! Se on varattu sinulle tässä juhlassa, johon olen kutsunut kansan.» Niin Saul söi sinä päivänä Samuelin kanssa.
25 Sitten he palasivat uhrikukkulalta kaupunkiin. Saulille tehtiin vuode kattotasanteelle, ja hän nukkui siellä.
26 Aamunkoitteessa Samuel huusi Saulille ylös katolle: »Nouse! Minä lähden saattamaan sinua.» Saul nousi, ja he menivät yhdessä ulos.
27 Kun he olivat tulleet kaupungin laidalle, Samuel sanoi Saulille: »Käske palvelijasi mennä edeltä.» Palvelijan mentyä Samuel jatkoi: »Pysähdy hetkeksi, niin minä ilmoitan sinulle Jumalan sanan.»