1 Daavid ajatteli mielessään: »Joskus saan kuitenkin surmani Saulin kädestä. Minun ei auta muu kuin hankkiutua turvaan filistealaisten maahan. Silloin Saul näkee, että minua on turha etsiä ympäri Israelia, ja minä olen vihdoin häneltä turvassa.»
2 Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja siirtyivät Maokin pojan Akisin luo, joka oli Gatin kuningas.
3 Daavid ja hänen miehensä jäivät asumaan Akisin luo Gatiin. Heillä oli kaikilla perheensä mukanaan, ja Daavidin mukana olivat hänen molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, joka oli ollut Nabalin vaimo.
4 Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli paennut Gatiin, hän luopui takaa-ajosta.
5 Daavid sanoi Akisille: »Jos olen ansainnut sinun suosiosi, anna minulle jostakin pikkukaupungista paikka, johon voin asettua asumaan. Palvelijasi on turha asua sinun luonasi kuninkaan kaupungissa.»
6 Silloin Akis antoi hänelle Siklagin, ja sen tähden Siklag on tähän päivään saakka ollut Juudan kuninkaiden omaisuutta.
7 Daavid viipyi filistealaisten maassa vuoden ja neljä kuukautta.
8 Daavid ja hänen miehensä tekivät retkiä gesurilaisten, girsiläisten ja amalekilaisten kimppuun. Nämä kansat asuivat seudulla, joka ulottuu Telemistä Suriin ja Egyptiin saakka.
9 Hävittäessään noita seutuja Daavid ei jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista, mutta lampaat ja vuohet, härät ja lehmät, aasit, kamelit ja vaatteet hän otti aina mukaansa, ja sitten hän palasi kotiin ja meni Akisin luo.
10 Aina kun Akis kysyi: »Missäpäin olette nyt ryöstelleet?», Daavid vastasi: »Juudan Negevissä» tai »jerahmeelilaisten Negevissä» tai »keniläisten Negevissä».
11 Daavid ei koskaan jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista Gatiin tuotavaksi, sillä hän ajatteli: »He vielä paljastaisivat meidät ja kertoisivat, mitä minä olen tehnyt.» Näin Daavid menetteli koko ajan asuessaan filistealaisten maassa.
12 Akis uskoi Daavidia ja ajatteli: »Hänellä on nyt Israelissa niin paha maine, että hän joutuu loppuikänsä pysymään minun palveluksessani.»