21 Ne heprealaiset, jotka aikaisemmin olivat joutuneet filistealaisten palvelukseen ja lähteneet heidän mukanaan sotaankin, siirtyivät Saulin ja Jonatanin johtamien israelilaisten puolelle.
22 Kun Efraimin vuoristossa piileskelleet israelilaiset kuulivat filistealaisten lähteneen pakoon, hekin yhtyivät taisteluun ja takaa-ajoon.
23 Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin.Taistelu jatkui Bet-Avenin länsipuolelle saakka,
24 ja israelilaiset olivat lopen väsyneitä. Saul oli vannottanut joukkojaan sanoen: »Kirottu se mies, joka syö jotakin ennen iltaa, ennen kuin olen kostanut vihollisilleni.» Sen vuoksi he eivät olleet maistaneetkaan ruokaa.
25 Tuolla seudulla oli joka puolella mehiläispesiä, jopa maassakin oli hunajaa.
26 Kun sotilaat tulivat pesien luo, he näkivät hunajan valuvan niistä, mutta kukaan ei ottanut sitä suuhunsa, koska kaikki muistivat valansa ja pelkäsivät.
27 Mutta Jonatan ei ollut kuullut isänsä vannottavan väkeään. Niinpä hän kastoi sauvansa kärjen hunajakennoon, pisti hunajaa suuhunsa ja virkistyi niin että hänen silmänsä kirkastuivat.