34 Jonatan lähti kiivastuneena pöydästä. Hän ei syönyt palaakaan koko uudenkuun juhlan toisena päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin puolesta ja isänsä loukkaavien sanojen tähden.
35 Aamulla Jonatan lähti kaupungin ulkopuolelle tapaamaan Daavidia, niin kuin he olivat sopineet, ja otti mukaansa pienen palveluspojan.
36 Perille päästyään Jonatan sanoi pojalle: »Juokse etsimään nuolia, jotka minä ammun!» Poika lähti juoksemaan, ja Jonatan ampui nuolen hänen ylitseen.
37 Kun poika oli tulossa Jonatanin nuolen luo, Jonatan huusi hänelle: »Nuoli on vielä kauempana!»
38 Sitten hän vielä huusi pojalle: »Pidä kiirettä! Nopeasti, älä viivyttele siellä!» Jonatanin palvelija otti nuolen maasta ja palasi isäntänsä luo.
39 Poika ei osannut epäillä mitään, sillä vain Jonatan ja Daavid tiesivät, mitä sanat tarkoittivat.
40 Jonatan antoi sitten varusteensa palvelijalle ja sanoi hänelle: »Vie nämä kaupunkiin.»