14 Sieltä hän huusi sotilaille ja Abnerille, Nerin pojalle: »Abner, kuuletko sinä?» Abner huusi takaisin: »Kuka sinä olet, kun noin huudat kuninkaalle?»
15 Daavid vastasi Abnerille: »Eikö sinun pitäisi olla mies, vailla vertaa Israelissa? Miksi et sitten suojellut kuningasta, herraasi, kun joku mies tuli äsken surmaamaan häntä?
16 Olet hoitanut tehtäväsi huonosti! Niin totta kuin Herra elää, te olette nyt kuoleman omat, kun ette suojelleet kuningastanne, Herran voideltua. Katso nyt, mihin ovat joutuneet kuninkaan keihäs ja vesipullo hänen päänsä vierestä!»
17 Silloin Saul tunsi Daavidin äänen ja huusi: »Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!» Daavid vastasi: »Niin on, kuninkaani.»
18 Ja hän jatkoi: »Miksi herrani ajaa takaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt? Tahdonko minä sinulle pahaa?
19 Kuuntele nyt, kuninkaani, mitä palvelijallasi on sanottavana. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, hänet voi lepyttää uhreilla. Mutta jos ihmiset ovat sen tehneet, kohdatkoon heitä Herran kirous! Nyt he ovat karkottaneet minut pois Herran omasta maasta, joka on myös minun maani, ja sanoneet: ’Mene muualle ja palvele vieraita jumalia.’
20 Mutta älköön minun vereni vuotako maahan täällä kaukana Herran kasvojen edestä, vaikka itse Israelin kuningas on lähtenyt tavoittelemaan minunlaistani kirppua, niin kuin peltopyytä ajetaan takaa vuorilla.»