9 Mutta Daavid sanoi Abisaille: »Älä surmaa häntä! Kuka on rankaisematta kohottanut kätensä Herran voideltua vastaan?»
10 Ja hän jatkoi: »Niin totta kuin Herra elää, vain Herra itse saa lyödä voideltunsa kuoliaaksi. Hänen hetkensä tulee ja hän kuolee, tai hän lähtee sotaan ja kohtaa tuhonsa siellä.
11 Herra minua varjelkoon kohottamasta kättäni hänen voideltuaan vastaan! Mutta ota nyt hänen päänsä vierestä keihäs ja vesipullo, sitten lähdetään!»
12 Daavid otti itse Saulin pään vierestä keihään ja vesipullon, ja he menivät pois. Kukaan ei nähnyt tai huomannut mitään, kukaan ei edes herännyt. Kaikki nukkuivat, sillä Herra oli vaivuttanut heidät syvään uneen.
13 Daavid kulki laakson poikki ja päästyään kyllin kauas leiristä pysähtyi toisen vuoren laelle.
14 Sieltä hän huusi sotilaille ja Abnerille, Nerin pojalle: »Abner, kuuletko sinä?» Abner huusi takaisin: »Kuka sinä olet, kun noin huudat kuninkaalle?»
15 Daavid vastasi Abnerille: »Eikö sinun pitäisi olla mies, vailla vertaa Israelissa? Miksi et sitten suojellut kuningasta, herraasi, kun joku mies tuli äsken surmaamaan häntä?