2 Kaupungin naiset he olivat ottaneet vangiksi viimeistä myöten, mutta he eivät olleet tappaneet ketään vaan olivat vieneet mukanaan kaikki naiset ja lapset, suuret ja pienet.
3 Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, se oli poltettu ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli viety vankeina pois.
4 Silloin Daavid ja hänen sotilaansa puhkesivat itkuun ja itkivät, kunnes eivät enempää jaksaneet.
5 Myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, joka oli ollut Nabalin vaimo, oli viety vankeina pois.
6 Daavid joutui suureen hätään, sillä miehet olivat poikiensa ja tyttäriensä vuoksi niin katkeria, että uhkasivat kivittää hänet kuoliaaksi. Mutta Daavid haki tukea Herrasta, Jumalastaan,
7 ja sanoi pappi Abjatarille, Ahimelekin pojalle: »Tuo efodi tänne.» Abjatar toi efodin Daavidin luo,
8 ja Daavid kysyi Herralta: »Lähdenkö ajamaan takaa noita rosvoja? Saanko heidät kiinni?» Herra vastasi hänelle: »Lähde heidän peräänsä! Sinä saat heidät kiinni ja vapautat vangit.»