6 Sinä hylkäsit minut, sanoo Herra,sinä käänsit minulle selkäsi.Niinpä minä kohotan käteni sinua vastaanja hävitän sinut,en enää voi armahtaa!
7 Minä ajan asukkaat maan kaupungeista,heitän heidät niiden porteista,niin kuin viskaimella heitetään viljaa tuuleen.Minä surmaan lapset, hävitän kansani,koska se ei kääntynyt pois pahoilta teiltään.
8 Leskiä on oleva enemmänkuin meren rannalla hiekkaa.Minä tuon ryöstelevät sotilaattämän kansan äitien kimppuunkeskellä päivää.Hetkessä äidit valtaakauhu ja järkytys.
9 Vaikka äiti on synnyttänyt seitsemän poikaa,hän jää hengenhätään, vaille turvaa.Hänen aurinkonsa laskee,kun on vielä päivä,katkera on hänen kohtalonsa.Kaikki, jotka jäävät kansasta jäljelle,minä annan heidän vihollisilleen.Miekka surmaa heidät, sanoo Herra.»
10 – Voi minua, äitini!Miksi synnytitkään minut!Kaikkialla saan aikaan vain toraa ja riitaa.En ole velkaa antanutenkä velkaa ottanut,ja silti kaikki kiroavat minua!
11 Mutta Herra sanoo:– Minä käännän kaiken hyväksi.Vihamiehesi panen rukoilemaan sinulta apua,kun he joutuvat hätään ja ahdinkoon.
12 Mikä voi murtaa raudan,pohjoisesta tulevan raudan ja pronssin?