1 »Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!» sanoo Herra.
2 Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:»Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
3 »Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät.
4 Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.»
5 – Tulee aika, sanoo Herra,jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso.Hän on kuningas,joka hallitsee viisaastija saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.
6 Hänen aikanaan Juuda saa avun,ja Israel elää turvassa.Häntä kutsutaan tällä nimellä:»Herra on meidän vanhurskautemme».
7 Herra sanoo: »Tulee aika, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset Egyptin maasta.’
8 Sen sijaan sanotaan: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi Israelin heimon jälkeläiset takaisin pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut.’ Silloin he saavat jälleen asua omassa maassaan.»
9 Jeremian sanat profeettoja vastaan:– Sydämeni on murtunut rinnassani,luuni tutisevat.Herran vuoksi,hänen pyhien sanojensa tähden,minä olen kuin juopunut,kuin mies, joka viinistä horjahtelee.
10 Maa on täynnä avionrikkojia,täynnä niitä, jotka ovat luopuneet Herrasta!Maa on kirottu, se riutuu,arojen laitumet kuivuvat.Ihmiset rientävät pahasta pahaan,vääryydessä he näyttävät voimansa.
11 Herra sanoo:– Niin profeetat kuin papitkinovat eksyneet minusta kauas.Jopa omassa temppelissänijoudun katselemaan heidän pahuuttaan.
12 Tulkoon sen tähden heidän tiestäänpimeä, niljakas polku!Liukastukoot he sillä ja kaatukoot!Kun tilinteon vuosi tulee,minä tuotan heille tuhon,sanoo Herra.
13 – Samarian profeettojen minä näin tekevänmielettömiä tekoja.He puhuivat Baalin nimissäja eksyttivät kansani Israelin.
14 Mutta Jerusalemin profeettojen teotovat pöyristyttäviä!He rikkovat avion, valehtelevat ja pettävät,he kannustavat pahantekijöitä,niin ettei kukaan käänny pahuudestaan.Nämä profeetat ovat kuin Sodoman asukkaatja Jerusalemin kansa kuin Gomorran väki!
15 Sen tähden Herra Sebaot sanoo profeetoista näin:– Minä syötän heille koiruohoa,juotan heille myrkyllistä vettä,sillä Jerusalemin profeetoistaon eksytys levinnyt koko maahan.
16 Näin sanoo Herra Sebaot:– Älkää kuunnelko tuollaisia profeettoja,älkää sanoja, joita he julistavat.He pettävät teitä!Omia kuvitelmiaan he vain puhuvat,eivät minun sanojani.
17 Niille, jotka halveksivat minua, he hokevat:»Herra sanoo:’Te saatte elää rauhassa.’»Niille, jotka paaduttavat sydämensä, he vakuuttavat:»Teitä ei kohtaa mikään onnettomuus.»
18 Mutta kuka heistä oli läsnä,kun minä, Herra, tein päätökseni?Kuka heistä näki minut ja kuuli,mitä minulla on mielessäni?Kuka kuunteli minua tarkoinja ymmärsi sanani?
19 – Katsokaa Herran myrskyä!Viha nousee, pyörremyrsky puhkeaa,rajuilma raivoaa jumalattomien pään päällä!
20 Herran viha ei asetu,ennen kuin hän on vienyt loppuunaikeensa ja päätöksensä.Vielä tulee aika,jolloin te sen tajuatte.
21 – Minä en ole lähettänyt tuollaisia profeettoja,mutta silti he juoksevat joka suuntaan.Minä en ole puhunut heille,mutta silti he esiintyvät minun profeettoinani.
22 Jos he olisivat olleet läsnä ja kuulleet,mitä minä päätin tehdä,he julistaisivat kansalleni minun päätöksenija saisivat sen kääntymään pahoilta teiltäänja pahoista teoistaan.
23 Olenko minä sellainen Jumala,jonka valta ulottuu vain lähelle?Eikö myös kauas?sanoo Herra.
24 Voiko kukaan kätkeytyä sellaiseen piilopaikkaan,etten minä häntä näkisi?sanoo Herra.Enkö minä ole läsnä kaikkiallaniin taivaassa kuin maassa?sanoo Herra.
25 »Minä olen kuullut, mitä nuo profeetat puhuvat, nuo, jotka julistavat minun nimissäni silkkaa valhetta. He sanovat: ’Olen nähnyt unen, olen nähnyt unen!’
26 Kuinka kauan tätä vielä jatkuu? Mitä onkaan mielessä noilla profeetoilla, jotka julistavat valhetta ja omia pettäviä kuvitelmiaan!
27 He pyrkivät siihen, että kansani unohtaisi minut niiden unien takia, joita he kertovat toinen toiselleen. Niinhän heidän isänsäkin unohtivat minut ja palvelivat Baalia.
28 Profeetta, joka on nähnyt unen, kertokoon unensa. Mutta se, jolle minä olen puhunut, julistakoon minun sanani totuudenmukaisesti!– Mitä tekemistä akanoilla on jyvien seassa?sanoo Herra.
29 Eikö minun sanani ole kuin tuli,kuin moukari, joka murskaa kallion?»
30 Herra sanoo:»Totisesti, minä käyn näiden profeettojen kimppuun, näiden, jotka sieppaavat sanoja toisiltaan ja julistavat niitä minun sanoinani!
31 Minä käyn näiden profeettojen kimppuun, jotka puhuvat omiaan mutta väittävät: ’Tämä on Herran sana.’
32 Minä käyn niiden kimppuun, jotka julistavat valheuniaan ja kertovat niistä. He valehtelevat ja kerskuvat ja eksyttävät näin minun kansani. Minä en ole heitä lähettänyt enkä antanut heille tehtävää. Ei heistä ole tälle kansalle mitään hyötyä, sanoo Herra.
33 »Kun tämä kansa, papit tai profeetat kysyvät sinulta: ’Minkä sanan Herra on nyt pannut taakaksemme?’, niin vastaa heille: ’Te itse olette tulleet minulle taakaksi, ja minä heitän teidät pois, sanoo Herra.’
34 Jos profeetta, pappi tai joku kansasta nimittää minun sanaani ’Herran taakaksi’, minä vaadin hänet ja hänen perheensä sanoistaan tilille!»
35 Puhukaa keskenänne ja kyselkää toisiltanne näin: »Mitä Herra on vastannut? Mitä Herra sanoo?»
36 Mutta älkää enää kysykö: »Mikä on Herran taakka?» Sillä se, joka näin sanoo, saa taakakseen omat sanansa. Te vääristelette elävän Jumalan, Herran Sebaotin, meidän Jumalamme, sanat!
37 Näin teidän tulee kysyä profeetoilta: »Mitä Herra on vastannut sinulle? Mitä Herra sanoo?»
38 Mutta jos te vieläkin puhutte »Herran taakasta», Herra sanoo näin: »Koska te yhä minun kielloistani välittämättä puhutte ’Herran taakasta’,
39 minä tempaisen teidät maastanne ja paiskaan luotani pois – teidät ja tämän kaupungin, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne.
40 Minä panen teidän päällenne häpeän ja häväistyksen kuorman, jota saatte lakkaamatta kantaa. Se ei unohdu ikinä.»