22 Myrsky nousee ja vie paimenesi,rakastajasi kulkevat vankeuteen.Sinä saat häpeän ja pilkanpalkaksi pahuudestasi.
23 Sinun asuinpaikkasi on nyt kuin Libanon,olet rakentanut pesäsi setripuihin.Mutta kuinka voihkitkaan,kun sinulle tulevat kivutkuin synnyttäjälle tuskat!
24 »Niin totta kuin minä elän», sanoo Herra, »vaikka sinä Konja – Jojakimin poika, Juudan kuningas – olisit sinettisormus oikeassa kädessäni, minä repisin sinut irti!
25 Minä annan sinut niiden käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi ja joita sinä pelkäät: Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja kaldealaisten käsiin.
26 Vieraaseen maahan minä heitän sinut ja äitisi, joka sinut synnytti. Siellä te ette ole syntyneet, mutta sinne te kuolette.
27 Tähän maahan te ette koskaan enää palaa, vaikka tänne te aina kaipaatte.»
28 Onko tämä mies, Konja, todellakin kelvoton, rikkinäinen saviruukku, astia, joka ei kenellekään kelpaa? Miksi hänet ja hänen jälkeläisensä heitetään pois, viskataan maahan, jota he eivät tunne?