28 – Lähtekää kaupungeista, moabilaiset,menkää asumaan kallionkoloihin!Ottakaa oppia kyyhkysistä,jotka pesivät rotkon seinämissä.
29 – Olemme kuulleet Moabin ylpeydestä:miten kopea se on ollut,miten korskea, mahtava, ylimielinenja sydämeltään pöyhkeä!
30 »Minä tunnen kyllä moabilaisten ylvästelyn», sanoo Herra. »Heidän tekonsa osoittavat, miten tyhjiä heidän puheensa ovat.»
31 – Minä suren Moabin kohtaloa,huudan apua koko kansan tähden,muistelen Kir-Haresetin asukkaita.
32 Minä itken Jaeserin kanssasinua, Sibman viiniköynnös.Sinun versosi rönsyilivät yli meren,ulottuivat Jaeseriin asti.Kesken korjuupäivien hyökkäsi vihollinen,vei hedelmäsi ja viinisatosi!
33 Ilo ja riemu on korjattu poisMoabin tarhoista.Viinikuurnat eivät enää täyty,eivät kaiu viininpolkijain riemuhuudot.Ilon äänet ovat vaienneet.
34 Hesbonin ja Elealen valitushuudot kuuluvat Jahasiin asti. Huuto kiirii Soarista Horonaimiin ja Eglat-Selisiaan saakka. Autiomaaksi muuttuu kaikki, jopa Nimrimin kosteikko.