2 Aika tulee, sanoo Herra,jolloin minä kohotan sotahuudonammonilaisten Rabbaa vastaan.Se tulee autioksi rauniokummuksi,sen tytärkaupungit palavat tuhkaksi.Silloin Israel saa takaisin perintömaansa,joka siltä valloitettiin,sanoo Herra.
3 Valita, Hesbon! Ai on hävitetty!Huutakaa, Rabban tyttäret,pukeutukaa säkkivaatteeseen, vaikeroikaa,kulkekaa ympäriinsä iho viileskeltynä,sillä Milkom joutuu vieraaseen maahan,samoin sen papit ja ruhtinaat!
4 Miksi kerskailet laaksoista,sinä huikentelevainen tytär –olkoot ne kuinka viljavia tahansa?Sinä luotat rikkauksiisi ja sanot:»Kuka minun kimppuuni hyökkäisi?»
5 Minä tuon sinun päällesi kauhun,sanoo Herra Jumala Sebaot,kauhun joka puolelta.Teidät hajotetaan kaikkialle, kuka minnekin,eikä ole ketään, joka kokoaisi pakenevat.
6 »Mutta myöhemmin minä käännän jälleen Ammonin kohtalon», sanoo Herra.
7 Edomille.Näin sanoo Herra Sebaot:– Eikö Temanissa ole enää viisautta?Ovatko neuvot loppuneet ymmärtäväisiltä,onko heidän viisautensa homehtunut?
8 Paetkaa, kääntykää takaisin,piiloutukaa, te kaukaisen Dedanin kauppiaat!Minä tuon tuhon Esaun jälkeläisille.On tullut aika rangaista heitä.