15 Me toivoimme rauhaa,mutta mitään hyvää ei tullut.Me odotimme, että parantuisimme haavoistamme,mutta meille koittikin kauhun aika.
16 Danista kantautuu pelottavia ääniä,vihollisten ratsut korskuvat.Koko maa vapisee, kun heidän oriinsa hirnuvat.He tulevat ja hävittävät maan, syövät sen sadon,tuhoavat kaupungin ja sen asukkaat.»
17 – Katsokaa! Minä lähetän teidän kimppuunnekäärmeitä, myrkkykäärmeitä.Niihin eivät loitsut tehoa,vaan ne purevat teitä, sanoo Herra.
18 – Murhe murtaa minut,sydämeni on sairas.
19 Kaikkialta maastakuuluu kansani, oman tyttäreni, huuto:»Eikö Herra ole enää Siionissa,eikö sen kuningas ole enää siellä?»Herra vastaa:– Miksi he ovat vihoittaneet minut patsailla,vierailla, olemattomilla jumalilla?
20 »Sadonkorjuu on ohi, kesä on mennyt,mutta me emme ole saaneet apua!»
21 Kansani, oma tyttäreni, on murtunut,se isku on murtanut minutkin.Minä pukeudun suruvaatteeseen,toivottomuus on vallannut mieleni.