1 "Lähettäkää maanhallitsijalle tulevat lampaatSelasta erämaan kautta tytär Siionin vuorelle."
2 Ja niinkuin pakenevat linnut,säikytetty pesue,ovat Mooabin tyttäret Arnonin kahlauspaikoilla.
3 "Anna neuvo, käy välittämään,tee varjosi yön kaltaiseksi keskellä päivää,kätke karkoitetut,älä ilmaise pakenevia.
4 Salli minun karkoitettujeni asua tykönäsi,ole Mooabille suojana hävittäjää vastaan.Sillä sortajalle tulee loppu, hävitys lakkaa,ja polkija on maasta poissa;
5 ja valtaistuin vahvistetaan laupeudella,ja sillä istuu vakaasti Daavidin majassatuomari, joka harrastaa oikeuttaja vanhurskautta ahkeroitsee."
6 "Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn,tuon ylen korskean,hänen kopeilunsa, ylpeilynsä ja vihansa,hänen väärät puheensa."
7 Sentähden Mooab Mooabille valittaa,kaikki he valittavat;Kiir-Haresetin rypälekakkuja te huokailette,ratki murtuneina.
8 Sillä kuihtuneet ovat Hesbonin viinitarhat,Sibman viiniköynnökset;niiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen valtiaita,ne ulottuivat Jaeseriin asti,harhailivat halki erämaan,niiden vesat levisivät,menivät yli meren.
9 Sentähden minä itken Jaeserin kanssa,itken Sibman viiniköynnöksiä,kastelen kyyneleilläni sinua, Hesbon, ja sinua, Elale,sillä hedelmän- ja viininkorjuun keskeenon kajahtanut sotahuuto.
10 Ilo ja riemu on tauonnut puutarhasta,viinitarhoissa ei riemuita, ei remahdella;ei poljeta viiniä viinikuurnissa."Minä olen vaientanut ilohuudon."
11 Siksi väräjää minun sisimpäni Mooabin tähdenniinkuin kannel,minun sydämeni Kiir-Hereksen tähden.
12 Ja vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalleja sillä itsensä uuvuttaisija vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan,ei se häntä auta.
13 Tämä on sana, jonka Herra ennen puhui Mooabille.
14 Mutta nyt Herra puhuu sanoen: Ennenkuin kolme vuotta on kulunut — kolme palkkalaisen vuotta — painuu halvaksi Mooabin kunnia, sen suuret laumat, ja jäännös on oleva pieni, vähäpätöinen, mitätön.